Vähän on sairasteltu mutta edellisestä kerrasta onkin jo aikaa.Oltu hitaita ja otettu rennosti.En poistunut postilaatikkoa pidemmälle kai neljään päivään.Tänään tuuletuin kirppiksellä ja löysin kaksi neuletakkia.Itselleni!Toinen on kellertävänvalkoinen,pitkä,palmikkokuvioinen ja jostain joskus ostettu ja toisen on joku taitava omin käsin tehnyt.Käyttämätön,myyränruskea,jotain kohokuvioneuletta.Ja molemmat villaa.Täytyykin tehdä villoista oma kuvakavalkadi,olen hamstrannut sekä lapsille että itselleni villatakkeja loppukesän 'vuosisatojen kylmin talvi'-ennustuksista lähtien.Ja vähän alennusmyynneistä lapsille kesäksi jo.Ennakoiden,kotihoidontuella ei paljon shoppailla ja äitiysloma lähenee loppuaan.Ajatuksena olla kolmisen vuotta kotona Liisankin kanssa,eipä tässä kiire ole mihinkään.Paitsi omaan kotiin muttei noita nyt näytä olevan tarjollakaan mieluisia.
Loput kuvat Liisan nurkkauksesta,neidillä on pieni ja hämärä alkovin tapainen makuuhuoneessamme.
Mie kadehdin tuota taitoa, että osaatte olla hitaasti. Meillä on aina sata lasissa, jollakin :)
VastaaPoistaJa kyllä se oma koti tulee vastaan. Sen tietää sit kun näkee. Isäni on ollut kiinteistövälittäjänä ja sanoi aina että kaupat tehdään lähes kokonaan tunteella.
Liisa ja Unto on onnekkaita että saavat viettää nämä vuodet siun kanssa kotona. Kaiken ehtii oppia ja isossa ryhmässä olla vielä monta kertaa senkin jälkeen.
Mie en ole vieläkään keksinyt mitä teen huomiseksi evääksi, jotain suolaista ja kaakaon. Pitää olla hyvät eväät, retkikohteesta viis ;D
Täällä kompataan kotiinjäämissuunnitelmia; minäkin aion olla kunnes Inkivääri on 2,9 v. Kolmen muun kanssa olen mennyt töihin siinä kahden kieppeillä, mutta tämä ihanainen viimeinen, hänen kanssaan sinnittelen ja kukkaron nyöriä kiristelen!!!
VastaaPoistaKotona lasten kanssa oleminen ja eläminen on valtava sijoitus elämän pankkiin.Sitä ei voi rahassa mitata.
VastaaPoistaOlet ihana♥
Kiitos teille kommenteistanne.Välillä mietin näyttääkö ulospäin että olen VAIN kotona mutta nyt tunnen tekeväni jotain tärkeää.Nautin itse siitä että saan olla kotona,vaikka se taloudellisesti ei olekaan järkevää.Mietin jo mahdollisuuksia työskennellä kotoa käsin muutaman vuoden päästä,haluaisin olla edes osa-aikainen kotiäiti vielä silloinkin kun oikeus kotihoidontukeen lakkaa.Elämällä on tarkoitus,minua tarvitaan,ihan itsekkäitäkin perusteita siis.Joka päivä,huononakin päivänä,mietin jossain kohtaa päivää että olen etuoikeutettu kun saan olla kotona lasteni kanssa.Välillä väsyy ja kaipaa vaihtelua,tottakai,muttei siihen ihmeitä tarvitse,parin tunnin kirppiskierroskin piristää kummasti :)
VastaaPoistaMukavan ja kotoisan näköistä teillä!
VastaaPoistaOlen itse ollut vanhimmaisen pieneni, jonka juuri viimeviikolla kävin ilmoittamassa kouluun, syntymästä asti kotona. Aika on mennyt hurjan nopeasti. Nuorimmainen täyttää ensi kesänä kolme ja töihin paluu on edessä ensi syksynä.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen tehnyt pieniä töitä silloin tällöin. Pidennetty viikonloppu meni taas tiiviisti messuhommissa ja voi kuinka nautinkaan tänä aamuna, kun sain jäädä lasteni kanssa kotiin. Nauti sinäkin kotona olosta hyvällä omallatunnolla:)